Vihtominen - saunaperinteen vihreä sydän

Saunakulttuuri tunnetaan monista ainutlaatuisista piirteistään, ja vihtominen on niistä yksi rakastetuimmista. Koivunlehdet tuovat vehreydellään ja tuoksullaan luonnon saunaan, ja samalla vihtominen luo tunnelmaa, joka on osa vuosisatoja vanhaa perinnettä.

Vihtominen tehdään lyömällä itseään tai saunakaveria vihdalla, joka on kimppu yleensä lehtipuun oksia. Tämä tapa on olennainen osa suomalaista saunaperinnettä, ja sen ajatellaan edistävän sekä kehon että mielen hyvinvointia. Vihtominen voi vilkastuttaa verenkiertoa, irrottaa kuolleita ihosoluja ja edistää aineenvaihduntaa.

Vihta eli vasta on osa perinnettä, joka ulottuu vuosisatojen taakse ja oli aikoinaan yleinen koko Euroopan alueella. Ennen vanhaan vihta ei ollut vain rentoutumisen väline, vaan myös osa kansanparannusta ja taikoja: esimerkiksi aviomiestä etsivä saattoi heittää vihdan saunan katolle ja sen laskeutumisasennon perusteella päätellä, mistä päin tuleva sulho saapuisi.

Vihtojen tekeminen ja käyttö

Vihtojen tekemiseen paras aika on yleensä alkukesästä, kun lehdet ovat vielä pehmeitä. Siksi niin monella onkin perinteenä juhannusvihta! Vihtaan käytettävien oksien lehtien tulisi olla täysikasvuisia, tummanvihreitä ja sopivan pehmeitä – loppukesästä lehdet voivat olla jo liian kovia. Hyvä vihta ei varise liikaa ja kestää useamman käyttökerran. Katso täältä lisää ohjeita vihdan tekemiseen!

Taukojen aikana vihtaa säilytetään viileässä vedessä, jolloin se pysyy tuoreena koko saunomisen ajan. Vihtaa ei kannata jättää kuumille lauteille, sillä se heikentää vihdan kestävyyttä. Käytön jälkeen vihta ripustetaan kuivumaan, ja sitä voi käyttää uudelleen. Vihtomisen aikana vihdasta irtoaa usein jonkin verran lehtiä, joten sauna on hyvä siivota vihtomisen jälkeen, jotta lehdet eivät jää pyörimään lauteille.

Erilaiset vihdat

Suomessa vihtamateriaaleista suosituin on ehdottomasti koivu. Rauduskoivu pitää hyvin kiinni lehdistään, kun taas hieskoivu tarjoilee voimakkaampaa tuoksua. Ennen vanhaan leppävastat olivat yleisimpiä ja edelleenkin kokeilemisen arvoisia.

Muita käytettyjä materiaaleja ovat tammi, pihlaja, lehmus ja kataja. Tammenoksilla sanotaan tulevan pehmeä, lempeä ja kestävä vihta. Kataja taas saattaa yllättää vihtamateriaalina, mutta kun sen antaa hautua kunnolla, se palkitsee sekä tuntumallaan että ainutlaatuisella tuoksullaan. Yksittäisen katajanoksan voi sitoa myös koivuvihtaan, jolloin vihta on hieman lempeämpi.

Kaikkia eri vihtamateriaaleja voidaan yhdistellä keskenään ja tällöin puhutaan sekavihdasta. Erinomainen pari sekavihtaan on esimerkiksi rauduskoivu ja hieskoivu, jolloin saat yhdistettyä näiden koivulajien parhaat puolet, kestävyyden ja tuoksun. Myös vähemmän tunnettu yrttivihta tarjoilee ihania tuoksuja ja sopii lempeää vihtaa kaipaaville. Yrttivihtaan voit käyttää yhtä tai useampaa yrttiä.

Kaikkien luonnonmateriaalista tehtyjen vihtojen lisäksi on olemassa keinotekoisia vihtoja, jotka on valmistettu synteettisestä materiaalista. Tällainen vihta voi olla oiva vaihtoehto allergioista kärsivälle ihmiselle.

Muistathan nämä!

Ennen vihtojen tekemistä kannattaa tarkistaa, saako alueeltasi kerätä oksia – se ei ole sallittua kaikkialla, joten paikalliset säännökset on hyvä tuntea. Ennen ja jälkeen vihtomisen on myös hyvä tarkistaa oma iho: vihtomista ei suositella, jos iho on ärtynyt tai siinä on haavoja.

Jos oman vihdan teko ei ole mahdollista, valmiita vihtoja saa joistakin kaupoista. Vihtoja on myös mahdollista pakastaa tai kuivata myöhempää käyttöä varten. Ennen saunaa vihta liotetaan haaleassa vedessä, kunnes se on pehmeä ja käyttövalmis.